tiistai 31. joulukuuta 2013

Nähtyjä ja pyyntö urhoille

Kaikki kotikuntani ja Espoonkin urhot varmasti mun blogia lukee eli ei, mutta silti. Jos ja kun käytätte hiihtäessä tai juostessa tai salilla rautaa siirtäessä kompressiotrikoita tai mitä tahansa trikoita niin olisiko mahdollista, että laittaisitte shortsit siihen vielä ylle? En ala perustelemaan syytä miksi.
Paitsi joo: Minusta tuntuu kuin olisin alasti, jos ei olisi shortseja ja kun olen pari kertaa juossut ilman shortseja se oli aika kamalaa kun tuntui alastomalta olo. Miesihmiset ovat erilaisia vartaloiltaan kuin naiset, mutta silti sitä erilaisuutta ei tarttisi esitellä koko maailmalle.
Tjoh, juomatauko päättyi, takaisin pakertamaan. Takana hyvät penkkaamiset ja kyykkäilyt. Varsinaisena sessiona edessä siintää fight gone bad JA ½ filthy fifty.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Tättärää, tittidii

Alkoi iltasella suomeksi sanottuna v!tuttamaan niin paljon ihmisten idioottimaisuus, että oli pakko päästä ensin juoksemaan päämääränä kotikylän uimahalli ja siellä kauhottava täysiä päästä päähän kuin jokin vajaaälyinen turbiini yli tunti. Huh mitä helpotusta, savu päästä katosi ja tilalle tuli takaisin autuas typerä hymy. Juoksin takaisin kotiin ja sain täällä vielä ruokaa. Tuplasti typerä hymy on taas totta.

Olen joulusta tähän päivään eli viikon aikana aikana uinut 6 kilometriä(kahtena uimiskertana)  ja juossut yli 100. Jaa miksi? Siksi, kun olen voinut, on huvittanut ja juokseminen on rakkaus. Vuoden viimeiselle päivälle on äijäin kanssa tiedossa painonnostokarkelot hallilla ja varmasti joku raju ja pitkä cf-reeni myös. Mutta suunnittelu on toisten juttu, sen näkee vasta huomenna mitä tapahtuu ellei ruskeista katoa näkö.

Rumin cf-liike

On valittu, valitsijana minä.
Tättädää:

Butterfly pull-up. Perusteena se, että se on aivan törkeän rumaa ketkutusta. Toki on mun tekemiä kippileukojakin kitisty tuolla jossain, mutta kippileuoissa on silti enempi tyyliä eikä ne näytä yhtä sähköiskun saaneen touhuamisilta.
Mutta todellisuudessa toisen tekemänä ko. muuvi ei näytä lainkaan rumalta. Jostain syystä mun päässä se on sitä vain noilla videopätkillä.

Tuujuubin reenivideot on myös ahterista, koska aina monen minuutin mittaiset diibadaabat ennen äksöniä. Ketään ei kiinnosta.

torstai 26. joulukuuta 2013

Puolisoni kulunut vuosi

Meillä asuvalla naisella on ollut kohtalaisen raisu vuosi. Ensin maaliskuussa syntyi toinen lapsemme. Alkukesällä vaimo sairastui isosti ja joutui olemaan sairaalassa kauan, muistaakseni pari kuukautta, eikä selviämisestäkään ollut takeita pitkään. Selvisi hän, parasta se.
Kotiuduttuaan alkoi hidas toipuminen ja kuntoutuminen, koska lihasvoima oli kadonnut olemattomiin sairastaessa. Eikä hän silloinkaan ollut vielä täysin terve, jotta olisi voinut aloittaa elämisen täysillä.
Koko elämän mittainen aktiivinen liikkumismeininki on tuonut hänellekin rautaisen peruskunnon, joka osaltaan auttoi ensin taistelussa vakavan taudin kanssa, sitten vielä kuntoutumisessakin. Silti lukuisia kyyneleitä ja hampaiden kiristymisiä on ollut monta jälkeistä aikaa, mutta eniten silti palkitsevaa. Muistan kuinka iloinen vaimo oli, kun hän kävi juoksemassa ensimmäisen hölkkälenkin, olikohan se syys- tai lokakuussa. Lyhyt, mutta se oli silti suuri ja tärkeä lenkki.



Nyt joulukuussa on jo sitten tuollaista, kuten vaimon Movescount-tilin väriviivat jotain kertoo. Eilen rouva kävi yli parin tunnin hölkötilenkillä pistellen lähes yhtä lujaa vauhtia mitä minä ja niin edelleen eikä tunnu missään. Nainen käy päivittäin joko lasten kanssa pitkillä kävelyretkillä, juoksemassa tai jotain muuta mukavaa. Aina pystyy järjestämään aikaa eikä lapset ole mikään este millekään. Siksikin on kivaa olla naimisissa ihmisen kanssa, joka ymmärtää miten hyvän fiiliksen liikunnasta ja urheilusta saa.
Olemmekin saaneet lomitettua tenavat omiin reenailuihin joko mukaan tai niin, että toinen on kotona tai jossain lasten kanssa, että toinen pääsee touhuamaan ilman funtsimista tulisiko kyräilyä tai jotain muuta omituista kismaa. Parhaimpia ovat ne hetket, kun koko jengi pääsee riekkumaan samaan paikkaan. Luonnossa liikkuminen ei suuria vaadi ja kun tenavat ottaa pienestä mukaan, ei heistä aivan tärviöityneitä voi tulla. Lisäksi lapsen luontainen tarve on liikkua ja vielä kerran liikkua ja tutkia maailmaa. Sitä ei pidä tukahduttaa vain siksi, kun se lapsi on mukamas niin pieni ettei jaksa paitsi istua rattaissa yms. Lempipaikkojamme yhteisriehumiseen on vastikään löytämämme Liikuntamylly Helsingissä ja tietty Hoplopit sun muut touhulat. Kotipiha ja kotimetsä tarjoaa monta mahdollisuutta mukavalle yhdessäololle, unohtamatta uimahallia.

Häkellyttävän komea ja ihanaakin ihanampi joulupukki(hou, hou, hou!) toi naiselle sykemittarin, jolla rouva näkee tallatut kilometrit ja muuta hauskaa dataa ilman kehnoa vanhempaa sykemittaria, joka viime tiedon mukaan pykii jatkuvasti, vaikka ei ole käytössä kovin kauaa ollut. Tuo toimii. Mulla on Suunto Ambit2 Sapphire. Suuntoampitti on hyvä, parempi, paras.
Meillä on vaimon kanssa melkoisen eri intressit sporttailun suhteen, esimerkiksi häntä ei voisi vähempää kiinnostaa painojen nostelu tai hauberin kasvaminen omalla kohdallaan, mutta kiinnostukset kohtaa silti monessa. Lisäksi ollaan kumpikin kiinnostuneita toisen tekemisistä ja onnistumisista.

Tykkään aina seurata ihmisten kehitystä ja onnistumisia eri asioissa ja siitä tulee iloinen olo itsellekin. Sattuneista syistä vaimoni kaikkea toipumista/kuntoon tulemista on ollut tämän loppuvuoden hieno seurata aitiopaikalta. On ollut hienoa saada olla mukana tässäkin matkanteossa.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Back on track

Taas touhussa eli vähän kuin elossa. Viilistila normaali, kuten arvelinkin viikon elbailun riittävän. Roppaa kannattaa aina kuunnella, levätä kun pitää eikä puskea eteenpäin, kun se ei hyödytä mitään.

Viikon lepääminen tuotti maanantaille pari peebeetä rautoja siirrellessä: Deadlift(maastaveto) 220 kg ja front squat(etukyykky) 165 kg. Kyykyssä kokeilin myös 175 painoja, mutta ash ja takareisi meni lukkoon, kun olisi pitänyt nousta ja pudotin maahan ja lähdin juoksemaan. Mave on kyllä ehdoton maksimi tällä kiinnostuksella ja fysiikalla. En tahdo käyttää mitään nostoremmejä tai mitä ihme veivinkejä edes onkaan olemassa, kun tekniikka on kunnossa ja pysyy kasassa ilmankin, mutta isommille luvuille mentäessä ei varmasti näin olisi mun tapauksessa.


25.12.2013
Kelly, 5 kierrosta
400 m juoksu
30 box jumps
30 wall balls 9 kg

 Yht. 2 km juoksua, 150 boksia, 150 seinäpalloa. Aika 19:40

Ja sekin pb! Olosuhdevastusta toi holotna tuuli ja tihkusade eikä märkä painopallokaan ole kaikkein ihanin osoitella korkeuksiin eli puuta vasten jossa mulla on täppä virallisen korkeuden kohdalla. Keväällä voisin asentaa vanerinpalan puuhun jollakin virityksellä kiinni, olisi helpompi kohdistaa pallo oikeaan pisteeseen.

Hyvä näin kaikki, mutta nyt pitää alkaa taas syömään. Jouluruokaöveriä ei ole tullut, koska jouluruokaa taloudessamme edusti ainoastaan porkkanalaatikko. Niin ja piparit. :-]

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Ylikunnossa kaiken ikää ja yllätysjoululahjasade

Ei koko ikää! Nyt on vain ylirasitusveivinki meininkinä. Huomaan sen aina(pari kertaa aiemmin ollut) siitä, että olo on kuin kipeäksi tulossa, mutta kroppa antaa silti eri signaalia kuin ennen flunssaa. Ei jaksa, vaikka painaa täysillä. Syke kiljoonassa, vaikka leposyke terveenä/normaalitilassa 34-40. Olotila oli loppuviikon hieman äkeä(=miespms!) ja levoton, kärsimätönkin, uni ei pysynyt kunnolla. Tämän kaiken syy-yhteyden oivalsin viikonloppuna ja siitä asti olen pitäytynyt vain koirien kuljettamisessa kävelyvauhtia. Ei uimahallia, paitsi lapsia uittamassa kuten huomenna aamulla taas ja yleistä hymmäilyä. Ihan hyvä olo nyt. Sykekin alkaa olla normaalissa. Huominen vielä olemattomuutta(tai siis ilman reeniä). Perjantaina täytyy käydä heittämässä kevyt lenkki ja kuulostella tuntemuksia. Joskus muutama vuosi sitten viimeksi vastaavassa tilanteessa otin iisimmin muutaman päivän, sitten taas pikkuhiljaa liikkeelle, vähän kuin flunssan jälkeen pieniä paloja kerrallaan.

Tällä viikolla olen kuitenkin käynyt pari kertaa lapsia(kaverin hallilla käy 20-30 vee pikkuisia plus tietty Aikuisempiakin, mutta :D) ohjailemassa ja vahtimassa etteivät mämmäile tekniikoissa. Kivoja kaikki. Tänään salilla glögii, mehuu ja pipperii reenailujen jälkeen. Oli hauska himmastella muutoin vaan kulunutta vuotta muistellen. Paljon kehitystä monella eli kaikilla! On ollut ilo saada seurata sivusta täysin aloittelijoidenkin onnistumisen riemua ja iloa monesta asiasta, kuten peruskunnon kohenemisesta. A pitää autokorjaamohallinsa kiinni loppuviikon ja ensi viikon, joten tänään oli hyvä kekkeröidä keksien kera.
 
Sain kolmelta "valmennettavalta", Jonilta, Anulta ja Hannalta tänään joululahjan: Hienon Rogue t-paidan ja hyppynarun. 
Semiyhteistyökumppani, kollega ja pitkäaikainen kaveri eli lyhyesti A lahjoi minua mobbailuvälineillä. Khuul! Nyt voin yhtä aikaa nitkuttaa pärslihoja kuin pohkeitakin kahdella rullallani ja pallo hartioihin. Auuuh! :D

Avasin tietty jo salilla, vaikka oli paketoitu kauniisti. En osannut odottaa mitään kun olisi edes tarvinnut, koska kaikki eniten vain siksi, ettei ihmeiset kolhisi itseään. Olen kuitenkin enempi kuin kiitoksekas mitä sain, kivoja ja käyttöön päätyy välittömästi. Kiitti, kiitti! :-] 

torstai 12. joulukuuta 2013

Aamupalalla uimahallissa

6.00 aukesi ovet. 6.02 suihkuun. 6.05 uimahousut jalassa radan päähän, lasit silmille. 6.06 molskis altaaseen morjens.
Seuraavan kerran nousin altaasta 7.14 kun muu perhe tuli uimaan myös. Saaliiksi jäi kahta rataväliä vaille 3000 m, mutta ei se haittaa. Lastenaltaaseen mula mula hei, jossa lapsia on hyvä uittaa, tyypit pitävät asiasta ehkä eniten maailmassa. Lopuksi uitin epanoita vielä yksin, kun rouva kävi simmaamassa itsekseen. Sitten olikin taas vaihteeksi julmettu nälkä, kuten aina. Ruisleipäkuvioita tyttärien kanssa pukuhuoneessa, hyvää oli. Kotona kunnon aamupala ja kello oli vasta 8.30 tässä vaiheessa. Aikainen uimari hyvän fiiliksen nappaa.

Säännöllisyys ja rutiinit on monessa asiassa kivaa. Esimerkiksi se, että menen tiistaisin ja torstaisin kello kuus uimahalliin ja runsaan tunnin kuluttua muu jengi meistä tulee myös. Uiminen on hyvää reeniä ojentajille ja se vaan on hyvä homma monelta kannalta katsottuna. Simmatessa aivokapasiteetti täyttyy vedestä jolloin mitään ajatuksia ei ehdi ajatella. Ympäröivä vesi puristaa liiat höyryt ihmisestä muutoinkin, mutta toisaalta se toimii hyvänä herättäjänäkin. Sen takia esimerkiksi sammakoilla tai kaloilla tuskin on stressiä, kun uiskentelevat koko ajan.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Rautaisannos

10.12.2013
Wod itte keksin kun kaikki painot oli varattu, 3 kieppiä
30 double unders by hyppivä naru
20 toes to bar
15 knees to elbows (polvet kyynärpäihin)
40 air squats
2 pistols v&o
30 burpees
10 ring dips
30 (v-)sit ups
20 box jump
15 back extensions

Sehän meni lämmittelystä! :]

Kun painot vapautui, oli tuo "lämmittelykin" ohi ja pääsin lanko-Sampan kanssa niiden kanssa huhkimaan. Oli vähemmän reipas olo käsissä, ei lähdetty suuria sarjoja takomaan. Perushuttua maksimissa 100 kg kiekkoa tangossa selkäkyykkyä ja thrusteria. Penkistä nousi ainakin oma puo kevyesti ja muuta nastaa. Hetken tosiaan harmitti, kun oli pieni skaba aikomuksena ja siksi kuntosalille ajettiinkin, vaikka oltaisi voitu vaikka mun autotallissa, mutta siellä taasen ei ole tilaa kahdelle urholle. Joten siksi sali, mutta kivaa näinkin! On myös aina hauska seurata kreatiini-saliniskajarmojen ilmeitä, kun korstot(me!) vetää aeropikkiä sutjakkaasti keholla eikä rautojen tai härvelien kimpussa. :-]

 
Lämmin tuli! Hyvä tuli.

Melkein kaksi tuntia jumppailtiin kaikkineen. Lisäksi aamuinen juoksukymppi, joten vieläkään ei ehdi ruostua. Kietaisin salilla miltei 2 litraa hunajaurheilujuomaa. Aina pitää juoda, kun ahertaa. Hölmöä jättää nesteyttämättä itseään. Riittävä neste ennen, aikana ja jälkeen helpottaa montaa asiaa kuten suoritusta ja palautumista.

Päivän magneettimediauutinen valtamediassa: Kuulkaa kaikki, oikein Virasto kertoo ettei keinotekoinen makeutusaine ole ollenkaan huono juttu! Uskokoon ken tahtoo. Oli tutkimukset mitä vain, on silti merkillistä rummuttaa kaikenlaisten keinotekoisten huttujen puolesta, kun Aitoakin olisi tarjolla. Vähemmän keinotekoinen on parasta. Olkoon mitä hörhöismiä tahansa aitouden ja puhtauden puolesta puhuminen ja sellaisten kaikkien asioiden suosiminen, täten on hyvä ollut elellä 44 vuotta.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Nastasti juoksemassa huonon omenageelin kera

Hankin eilen [tosi hyvät] talvijuoksulenkkarit, sillä en halua kolhia itseäni enempää liukastelun takia. Olen ehtinyt juoksennella lenkkareilla runsaan vuorokauden aikana yli 20 kilometriä, sillä tein tänään pitkästä aikaa hieman pidemmän lenkin(vakio on 8-10 km) joka tänään oli 19 kooäm. Hyvä sää juoksennella ja ajaa kenkiä sisään(voiko ajaa sisään ulkotiloissa, kysyn vaan), vaikka tänään olisi luultavasti pysynyt pystyssä tavislenkkareilla+suksivoidetta pohjassa-kombolla.

Matkaeväänä mulla oli testimielessä yksi kappale kaverin jostain saamia ja mulle antamia sponsorienergiageelejä. Kietaisin sen omenalle maistuvan törttimen suuhun ja meinasin sylkäistä samantein suusta. Ruoasta(tämä ei ole ruokaa vaan jotain limapuuroa) ei saisi sanoa näin, mutta tuo maistui luultavasti samalta kuin sammakon kutu eli pahalta. Mä niin pidän luomuasioista tässäkin asiassa. Tuli ikävä vaimon eilen tekemiä proteepatukoita, joita hän yhden tarjosi mukaan. Mutta mullahan oli laadukas energia¤%&¤&geeli mukana, en viitsinyt ottaa.

Hyvä lenkki, hyvä sää, hyvä sunnuntai, hyvät kengät, huonoa limaa. Ihan voiton puolella siis.

torstai 5. joulukuuta 2013

Per***a

Iltajuoksulenkillä liukueste/())/=)!¤##+lenkkarien kanssa. Kaatumiseksihan se meni, onneksi vasta lopussa ja nyt koskee käteen, vaikka osaan kaatua kuten kuuluu. Ei satu pahasti, hieman jomottaa, mutta niin, että jurppii ja siten, että herätti ettei juoksemisessa ole mitään järkeä ilman kiinteitä nastoja talvella tai liukkaalla.
Mulla oli viime talvena muutama kenkiin ruuvattava nasta, mutta ne oli ilmeisesti jotain susikappaleita(tai yksinkertaisesti jaskoja), koska ei pitäneet mitään. Esimerkiksi tuolloin raskaana oleva vaimoni kaatui seljälleen vaikka nastoja hänen kengissään oli lukuisia. Kenkien yli heitettävät mummotyyliset liukuesteet ei vaan toimi, jos on aikomus juosta lujaa.
Jos ja kun haluan tietysti juosta talvella pitää taas keksiä millä pysyn pystyssä. Viime talvena nuo liukuesteet piti sijaa, mutta jälkikäteen tajusin miten samperin vaivalloiset ne on ja silti ei hyödytä. Icebugit on näppärän hintaisia eikä ne muutenkaan sovi jalkaan, kun olen joskus koittanut. Pöh. Tarvii varmaan ottaa liekinheitin mukaan lenkille.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Efter fest

Meidän kivalla reeniperheellä oli lauantaina pienoiset joulut. Hip tip tap ja rai rai hyvässä seurassa ja aikaisin kotiin, vielä lauantain puolella. Pikkuisilla oli mennyt luultavasti myöhempään tai varhempaan, miten päin se katsotaan. Lauantain iltapäivällä vietimme katsomossa seuraamassa urheilua, mutta se on ihan hiivatin puuduttavaa ja tylsää. Onneksi joku muukin jakoi saman idean ja livahdimme menemään paljon ennen loppua. Soo soo, tuhmat xfitterit. Hyvässä seurassa aika kuluu mukavasti, oli se reenissä tai sitten muuna aikana. Muu ehtoo sujui saunoen, syöden, hunppaillen ja lopuksi pubissa himmaillen.
Are U talkin' to me? 

Parasta on silti aina dagen efter eli aamulla freesinä uppista ja lenkille koirien kanssa.

Tänään alkoi viikko uusi. Vuosi alkaa uhkaavasti(ei se mitään uhkaa) loppua ja ollut hieno vuosi, mutta ei se vielä ole ohi. Monta hyvää suoritusta ehtii vielä tekemään, koska päiviä joulukuusta on jäljellä 29 eli monta. Mut nyt pitää lähteä jumppaamaan, natsvaimo käskee.